Peilin pelle vanhenee

Niin se päivä koitti, minunkin vuoroni tuli. 18-vee. Minä. Jee?

"Tällaiseksi luullut en
arkipäivää aikuisen
Peilin pelle vanhenee
varpaita hirvittää sirpaleet"

Olen nyt aikuinen, lain silmissä. Entä sitten oikeasti?

"Ja miten kävikään
että nuoruus se vain loppui
Se mihin menikään
minkä huolen alle taipui"

Katri Ylander totesi - mielestäni osuvasti - viikko sitten ilmestyneessä Sunnuntaisuomalaisessa: "Ihminen on aikuinen, kun hän on oppinut hyväksymään itsensä ja muut. Kaikilla on lukkonsa, joita kasvun myötä on tullut. Kun on löytänyt tasapainon itsensä kanssa, voi nähdä avarammin muun maailman. Kun pystyy ottamaan vastuuta niin, ettei se tunnu ylettömän vaikealta, on aikuinen."

"Aika pakenee, päivä lyhenee
Niin monta on aukeavaa
ovea houkuttavaa
Päivä pitenee, aika matelee
ja sitten toista muistuttaa"

Wou. Voiko tuohon vielä enempää lisätä? No, voi, mutta kyllä tuossa ne pääkohdat aikuisuudesta on. Kaikilla on tietysti omat mielipiteensä tästäkin asiasta, tämä on minun.

Vaahtosammuttimen kokoisena, pikkuisena pörröpäänä, sitä mietti, että 18-vuotias on niin iso ja niin hieno ihminen, kuin olla ja voi. Silloin oli ihan varma, että tietäisi kaikki maailman asiat, kun olisi kirjaimellisesti aikuinen.

Kaikki kuitenkin tietävät, että mitä isommaksi kasvetaan, sitä realistisemmaksi kaikki muuttuu. Damn!

Kyllä minä luulen, että olen vielä lapsi, vaikka se täysi-ikäisyys tulikin mittariin. Ja jollain tavalla olen ollut aikuinen jo about 2-3 vuotta. Henkisesti siis. 15-vuotiaana nauratti, kun "Mikä on henkinen ikäsi" -testissä napsahti 33-vuotta vastaukseksi. Siis 33! Huh! 16-vuotiaana kun saman testin tein, niin tuli vastauksena parikymppinen. Alaspäin mennään?

Testit on kivoja, kylläjuu, mutta eivät niin luotettavia, kuin järki ja tunne yhdessä. Kyllähän sitä itse pitää tietää, että kuinka kypsä on. Jos on vähänkin epävarma, niin voi hyvinkin olla vielä lapsenkengissä.

18-ikävuosi tuo oikeuksia, joita ei ennen ole ollutkaan saatavilla. Jee, saan mennä Alkoon ja ostaa laillisesti alkoholijuomia! Jee, saan ostaa tupakkaa ja vähän tossa sauhutella! Eiei, EI! Nuo oikeudet eivät juurikaan houkuta, kun en ole ikinä kokenut Alkoa mitenkään puoleensa vetäväksi paikaksi. Ja kaikkein vähiten haluaisin aloittaa tappamaan itseäni tupakan avustuksella.

Entä muut? Saan mennä naimisiin? Joo-o, nou thänks - yet. Ensin olisi varmaan kiva löytää se sulhanenkin. Vaikka en olisi sen sulhasenkaan löydyttyä vielä valmis menemään naimisiin. Ihan liian aikaista.

Saan mennä ajokorttikokeisiin. ÖööÖöö, ensin ehkä kannattaisi käydä ne ajotunnit läpi ja opiskellakin kirjallisia lisää, ennen kuin uskaltaisin ajokorttikokeita alkaa suorittamaan!

Oliko muka kivoja oikeuksia? Ei edes tule muita mieleen. PAITSI, että pääsen nyt K18-keikoillekin! Ei sillä, että pääsisin juomaan sinne, vaan pääsisin fiilistelemään lempparibändejä, jos sellaisia tapahtumia sattuisi tulemaan jonnekin.

 

 

Ei ole loppujen lopuksi paljon tullut lahjoja. Vielä. Isältä ja äidiltä sain 50 €, karkkipussin, kirjekuoria ja kynän. Pikkuveljeltä taas 1 € ja siskolta pöllityt kaksi väritussia sekä minulta lupaa kysymättä anastetun kortin. Hih.

 

Lisäksi olen muistanut kaikki nämä vuodet kirjeen, jonka kirjoitin 13-vuotiaana 18-vuotiaalle itselleni.

  

 

 

Jep, kirjeen kulmassa komeilee minä 13-vee neitinä. Silloin, kun isä vielä leikkasi hiukseni (otsiksen).

En ole uskaltanut avata kirjettä, mutta luultavasti teen sen tämän postauksen jälkeen. Siksi en ole uskaltanut, koska jotenkin pelkään vain koskea siihen, kun en ole oikeasti viiteen vuoteen kuin katsellut sitä miettien. Ja nyt kun sen voisi aukaista... Se vain tuntuu niin hassulle.

Joka tapauksessa; Onnea minulle, 18-vee nuorelle naisenalulle! Jo oli aikakin.

P.S. Laulun pätkät PMMP:n Lapsuus loppui- kipaleesta