Unista todellisuuteen

Siitä taitaakin olla jonkin aikaa, kun viimeksi jotain tänne bloggailin? Myönnetään - ei ole ollut aineksia, mitä yhdistää ja sekoittaa yhteen.

Viime yönä näin yllättävää, painajaismaista unta: Postissa oli tullut paksu paketti minulle. Siinä ylioppilaslautakunta pahoitteli kovasti, "mutta et ole saanut YO-ruotsia hyväksytysti läpi". Ja minä ajattelin tyynenä, mutta haikeana: "Kyllähän tämä oli odotettavissa, enhän minä millään ikinä olisi sitä läpi saanut." Ja päivät kuluivat, kunnes joku viikko tämän tiedon jälkeen saapui uusi tieto: "Se edellinen olikin virhe, pääsitkin sen kokeen läpi!"

Mitäköhän tämäkin nyt meinaa?

Syysloma ja keskiviikko. Sain tänään aivan mahtavan leffakortin Etelä-Afrikasta. Se oli Australia -elokuvasta, joka on ihana ja koskettava ja ihana kuva!

Olin taas vierailemassa Kuopiossa. Sunnuntaista tähän päivään asti. Oli shoppailua ja ostoksista mieluisimpana pidän kortteja ja kahta Gilmroen tytöt -kautta (5 ja 6). Vielä olisi Gilmore Girlseistä 1 ja 7 kausi jäljellä, ostamatta. Äiti ei edelleenkään ymmärrä, miksi niitä bokseja pitää ostaa, kun on ne jo nähty televisiosta. No... siksi?

Kävin myös vilkaisemassa Julie&Julia -ruokaleffan, mikä oli mukava... ja ah, mitä ruokia! Nam, nam, NAM! En nyt tiedä, tuliko siitä minulle jälkeenpäin kiva fiilis (kun hyvänmielen elokuvasta kyse sentään oli)... Kun alan miettimään tarkemmin, huomaan, etten olisi varmaankaan menettänyt mitään, jos en olisi käynyt katsomassa sitä. Hmm.

Loppuviikko mennee oleillessa. Pitää lukea vähän koulukirjoja sekä valmistautua autokoulun kirjallisiin. Ei ole enää monta ajotuntia jäljellä, ei ole. Ehkä 4? Alkaa hermostuttamaan hieman - toisaalta pää täyttyy ajatuksesta: vihdoin, johan sen aikakin alkaa olla käsillä (kirjalliset ja inssi)!

Tällä hetkellä odotan ensilunta. Se on lähes joka vuosi jännää - totta kai se jännitys on madaltunut, kun on kasvanut "aikuiseksi". Pienenä sitä osasi odottaa ja tuntea sen tietynlaisen jännityksen mahan pohjassa. Nykyään ne jännityksen aiheet liittyvät eri asioihin, kuin ennen. Hieman surullista, kun sitä pohtii.