Ke 02 Jou

Höhöö. En saanut niitä P!nkin tahi Evermoren videoita jostain kumman sysytä ladattua, joten valitettavasti ette pääse "nauttimaan" niistä (niiden hienoista laaduista jne...).

Oh, se on jo joulukuu! Päivät ovat valuneet kiitettävällä tahdilla sormien välistä, viikot vierineet kuin rolling stonesit ja kuukaudet vaihtuneet sukkelaan keinoja kaihtamatta. Eipä sitä ajan kulumista voi oikein jarruttaa. Vaikka välillä tahtoisikin. Tällä hetkellä en edes haluaisi.

Viikko sitten sain kauan odotetun ajokortin. Jibbii! Ja mitä tämä onkaan meinannut? Olen saanut kuskata äitiä joka toinen päivä -tyyliin kaupan ja kodin väliä. Ja ne yhdellä kerralla tehtävät ostoksetkin kestävät mukavat puoli tuntia - ainakin.

Lukio lähenee loppuaan, enää vähän päälle... 40 päivää? Wow! Kelpaa mulle! Kurssit on kivasti suoritettu, tänään saatiin viimeisin todistus, joka vahvisti, että kaikki pakolliset kurssit ovat hyväksytysti läpi menneet. Ihanaa!

Minun pitää ihan oikeasti keksiä jotain muutakin kirjoitettavaa tänne - vaikka täksi viikonlopuksi. Hmm...

P.S. Otsikko on päivämäärämuoto, jota meikäläisen kännykkä näyttää. Repeilen aina tuolle Jou:lle. Joujou!

Syksy ja uudet kujeet

Menin heilumaan surkean, kamalan, huonokuntoisen kameran kanssa ulos perjantaina. Tarkoituksena kuvata syksyä. Tässä lopputulos.

Ihan kuin olisi sunnuntai. Vaikkei olekaan. Johtunee perjantai-vapaapäivästä.

Vaikka olo on iloinen vieläkin torstai-päivän tapahtumista, on myös niitä ei-niin-iloisia asioita. Kuten mediadiplomi. Pitäisi keksiä, mistä median alasta haluaisin tehdä diplomityön. Aikaa on kuulemma vaikka lukuvuoden loppuun asti, mutta se aihe pitäisi keksiä nyt. Opetushallituksen sivuilla olisi ohjeet, mutta tämä vanha kone ei suostu aukaisemaan tiedostoja. Äh!

Lisäksi on muutakin koulumurhetta. Uusi jakso - uudet kujeet, pitäisi olla iloinen. Kai. Sen sijaan uusi jakso tuo myös lievän hermostuneisuuden ilmaan. Ei jaksaisi aloittaa kursseja alusta. Taas. Kyllä kai se tunne siitä hälvenee, kunhan on tätä jaksoa tarvonnut muutaman viikon.

P.S. Ensi viikolla tämä tyttö lähettää sen hakemuksen vihdoin ja viimein Au pair-ohjelmaan! Eilen tilasin (lähinnä äidin mielen rauhoittamiseksi) esitteenkin EurAuPairin sivuilta - vaikka tuskin siinä on mitään uutta, mitä nettisivuilla oli. Mutta esitteet on kivoja!

Epämääräistä ahdistusta

Elämä on joskus sitten vaikeaa. Jossain vaiheessa päivää minulla oli ajatus, mistä kirjoittaa... Ja nyt se on kadonnut teille tietämättömille! On se väärin.

Ensinnäkin täytyy kuitenkin peruuttaa kaikki puheet rauhallisuudesta ruotsin kirjoitusten suhteen. Nyt on asiat sillä tolalla, että olen lähes koko ajan pienessä paniikkiaallossa seikkaillut viimeiset loppuviikon päivät. Päivä maanantai haahuilee mielessä ja jos joku vahingossa sattuukin mainitsemaan YO-kirjoitukset ja ruotsi samassa lauseessa, niin maukaisen. Ja se, jos mikä, vie voimia. Jännittäminen ja hermostuneisuus.

Toisaalta olen tyytyväinen, että tuntuu joltakin. Ihan kamalaahan se olisi, jos ilman mitään tuntemuksia vain... no, olisi. Jännittäminen kuuluu kympillä asiaan.

Hieman myös ärsyttää. The Soundsin keikat meni niin sivu suun, etten enää ehtinyt. Ehtinyt varata lippuja. Helsinkiin olisi ollut helppo mennä, yöpaikka ja seurakin olisi ollut valmiina, mutta kun on loppuunmyyty, niin ei siinä paljon vastaväitteitä oikein voi esittää. Muut paikkakunnat taas eivät olisi muuten käyneet, kun ei olisi ollut seuraa, eikä äiti olisi päästänyt yksin menemään.

Noooh, täytyy olla iloinen Maijan ja P!nkin konserteista, ehkä pääsen joskus toiste jossain hamassa tulevaisuudessa The Soundsinkin keikalle. I hope so.

Wow - viikonloppu tosiaan. Ja se menee äidinkielen esseetä naputellen ja ruotsin kappaletta suomentaen ja kuuntelua manaten. Ja huomenna, lauantaina, on myös tädin 50-vee kekkerit. Sunnuntaina taas minulle tulee mittariin vuosia. Täytyy sanoa, että ei mitenkään erityisen fiiliksillä niitä juhlita (en haluu olla joku kasitoista-vee!), joten voisinkin alkaa pitämään 17-vee juhlia joka vuosi tästä eteenpäin, eh?

Vihattu ja rakastettu abi(na)

Ah, torstai! Kohtahan se kuuluisa viikonloppu taas pinkaisee nurkan takaa ja yllättää!

Eilen oli aikas nice day. Sain jopa 5 korttia ulkomaailmasta! Laitan jotain näytille joskus, nyt en jaksa skannata niitä koneelle, sorry.

Viime yönä näin painajaisia ruotsin YO-kuuntelusta - viimeksi sellaisia unia näin kesällä. Nyt ne ovat palanneet. Oh no! Johtuu varmaan eilisestä ruotsin tunnista, jolloin puhuttiin vain ja ainoastaan kirjoituksista. Yhyy. Silloin ei tullut erityisen ahdas olo, vaikka tuo painajainen vähän vaikuttaisikin siltä.

Autokouluilukin on hautautunut hassusti hetkeksi piiloon, kun ei ole ollut kosketuksissa about viikkoon autoon tai mihinkään siihen liittyvään. Kaikki teoriathan on kuitenkin käyty läpi ja nyt pitäisi vain itsenäisesti opiskella juttuja lisää. Mitäköhän siitäkin tulee? Ja milloin?

Tänään on aika hassu päivä. Vain kaksi tuntia äikkää. Opettajilla on joku kokous ja ruotsi jää poies. Huomennakaan ei olisi kuin 3 tuntia. Huuh, lyhyitä päiviä. Ihan kiva sinällään, ettei aina niitä herään-aamulla-puol-seittemän-ja-oon-kotona-takas-viiden-jälkeen -päiviä. Niitä on kertynyt tämän yli parin vuoden lukioinnin jälkeen rutkasti.

Se on myös hassua, että olen nyt abiturientti. Se koko sana on outo. Maistuu suussa väärälle. Että: "Ei se mulle oo se titteli, heittäkää pois se mun yltä!" Ja silti se on tässä. Se tuli ihan kuin sädekehänä pään yläpuolelle, automaattisesti heti kolmoseksi siirryttyäni.

Olen siis nyt kaikkien vihaama ja rakastettu abi. Vihattu olo tulee, kun ohittelen ruokajonossa ykkösiä ja kakkosia, ja tunnen voimakkaat silmän muljautukset niskassani siitä hyvästä. Ja siitä taas tulee kauhea olo. Sitten muistelen, että itsehän minäkin vihasin abien ohitteluja, kun olin ykkösellä ja kakkosella. Tästä taas tulee vähän tasapainottavampi fiilis.

Rakastettu olen siinä mielessä, että... Siis... Niin, missä mielessä? Hmm... Ehkä siinä mielessä, että minulla on vähiten koulua enää jäljellä. Ykkösellä ja kakkosella olin aika katkera abeille, koska heillä ei ollut koulua paljon enää jäljellä. Heillä oli myös eniten kokemusta lukiosta. Nyt minä olen siinä porukassa; kokeneimmassa valiojoukossa. Huh!

A Birthday -week?

Tällä hetkellä tunnen oloni melko onnelliseksi. Syitä on monia:

1) Ensi viikon keskiviikosta lähtien on enää 100 päivää varsinaista koulua! Ihan hullua! Se tieto saa kuitenkin olon oudon kihelmöiväksi; tuntuu, että leijuisi jotenkin hassusti ilmassa lukion päättymisen johdosta. Ei, ei se vielä yli sataan päivään lopu, mutta ei se mitään. Sata päivää on loppujen lopuksi niin vähän!


2) Kuviksen savityö on saatu tehtyä! En tykkää savesta. Okei, se oli ehkä kivempaa tänään kuin joskus ala-asteella (silloin läträttiin kunnolla vettä saveen ja muoksittiin siitä mössöstä erittäin rumia kulhoja, jotka lahjoitin silloin nuoremmalle siskolleni, joka piti niistä hirveästi). Tosin en pitänyt teemasta; "tee savesta ihminen, joka on ottamassa aurinkoa rannalla". Muuten jees, mutta en osaa tehdä ihmisiä. En oikeasti. Paitsi osaan piirtää prinsessoja (ihan alaluokilla, jos käskettiin piirtämään ihmisiä, minä piirsin AINA prinsessoja. Ja kotona piirsin prinsessa-ja-prinssi-rakastuu -sarjiksia. Ystävät hyvät saivat kunnon naurut, kun piirsin vain sellaista)! Joten tälläkään kertaa ei kovin kaunista ihmistä saatu aikaan, mutta about tunnin urakka on kuitenkin ohi. JES!


3) Au pair- ohjelmaan haun suunnittelu on käynnissä ja jos nyt laskin oikein, niin JO puolentoista kuukauden päästä olisi hyvä sauma hakea! Hihii! Auppari-vuoteen liittyen joululahjalistaan onkin merkitty jo oma kannettava tietsikka. Myöskin ihkaoma kamerakin pitäisi ostaa. Silläkään ei kauhea kiirus ole, joskus joulun jälkeen jos sen suorittaisi. Ja matkalaukku ja jotain oppaita... Joo, oppaita... Yhyy, siitä nyt tulee viimeistään matkakuume! Ehkei vielä niitä siis!

4) Syntymäpäivät. Ne ovat sunnuntaina. 18-vee. Aika jännää. Hassua.

Tänään sain ensimmäisen lahjan. Se tuli kummitädiltä Jyväskylästä, postissa.

Kaikkea kivaa pientä! Ihana Mauri Kunnas -vihko, kirjekuoria ja lehtiö, kyniä ja sukat. Sekä vähän money.

Näistä synttäreistä ja täysi-ikäisyyden pohdiskelusta tulee vielä oma postauksensakin, sunnuntaina luultavasti.

P.S. Kohta kahenkympin kriisi!! ;)