Jaahas. Sitä eletään maanantai -iltaa. Ja kotona jälleen, piiiiitkältä tuntuvan päivän jälkeen.
Eiliseen jäi synttärit. Sain vielä illemmalla tädiltä 20€ ja kummitädiltä 200€ autokouluun. JA sen kauan himoitsemani lipun Maijan konserttiin ensi perjantaiksi (samalta kummitädiltä). Se oli siis ostettu jo aikoja sitten, mutta hän luovutti nyt sen meikälle ihasteltavaksi (ja käytettäväksikin - totta kai!).
Viime yö meni nukkuessa huonosti. En kylläkään herännyt kertaakaan kesken unien, mutta silti - ihan kuin olisin nukkunut huonosti. Ja aamulla ahdisti niin paljon, ettei ole tottakaan. Sellainen ahdistus ei ole normaalia minulle. Mutta niin vain ahdisti. Aamulla radionkin päälle laittaessani kuulin, kuinka uutisissa todettiin: "Tänään alkavat YO-kirjoitukset ruotsin kuuntelulla..." Ai kun kiva!
Puoli yhdeksältä saavuin lukiolle ja kun siinä luokkatovereiden kanssa odoteltiin rehtoria ja ruotsin opea paikalle, ehti jännitys vain kasaantua lisää niskoille. Vartin päästä oltiinkin kielistudiossa täyttelemässä nimeä ja koulun numeroita sun muita lappuun. Ja aloitettiin. Sinetöity kuori aukaistiin silmiemme edessä ja ensimmäistä kertaa kaikki paikalla olevat saivat uunituoreet kokeet eteensä.
Oli sekava fiilis tajuta, ettei kuuntelussa ollutkaan kauan pelättyä tiivistelmää, vaan ihan avoimet viisi kohtaa.
Ja vielä karmivampaa oli saada rehtori taakse istumaan... Jaiks!
Loppujen lopuksi kaikki tuli ja meni, nopeasti. Voisin jopa rohkeasti veikata, että läpi meni - joten kuten. Mutta kuitenkin. Läpi. Ehkä. Sen kuulee perjantaina, alustavasti. Huuuuui!
Jonkinmoista perhosten lepattelua vatsassa oli havaittavissa kokeen jälkeenkin. Ajatuksetkin olivat kasassa ja päätä puristi. Loppu päivä kuljettiinkin ihan sumussa ja väsymyksen tainnuttamana. Se ei ehkä ollut hyvä juttu ajotunnilla, jolloin ei meinannut jaksaa keskittyä ollenkaan, mihinkään. Huomenna paremmin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti