Musiikkia, GG:tä ja löytöjä

Viikko pyörähti käyntiin taas tutulla maanantailla. Olen huomannut, ettei kannata laittaa herätyskelloon herätykseksi Tegan And Sara:n Monday, monday, monday -biisiä, sillä vaikka kuinka paljon rakastankin sitä, sen mukana ei ole kiva heräillä uuteen aamuun. Lähinnä tekisi mieli jäädä sänkyyn makaamaan.

Sen sijaan kannattaa laittaa The La's -bändin There she goes tai vaikkapa The Crashin Big ass love herätykseen! Aijai, kuinka mukavalta tuntuu herätä sanoihin: "I've been sailing the seas on a big ass boat / Trying to see what the world's about / Searching around for a missing note / But all I could think of was you" tai "There she goes / There she goes again / Racing through my brain / And I just can't contain / This feeling that remains".

Elämäniloinen musiikki on kyllä meikän makuun - aivan synkempiä ei vaan jaksa aina kuunnella, tai tulee päänsärkyä.

Se musiikista! Ajattelin päästää teidät kurkistamaan hieman eiliseen tiivistetyssä muodossa.

Aamu meni rauhassa heräillessä (no wow, kun aamulla heräillään) ja syöden muutaman leivän palasen. Koiran ulkoilutus tapahtui rutiininomaisesti ja siinä kohtaa viimeistään virkistyy, kun koira kerjää nähdessään rapsutuksia ja muutaman pusun antaa kädelle (ja jos sattuu, niin voi jopa haistella naamaa - mutta aika harvoin).

Lenkkeilyltä tultuani aukaisin Savon Sanomat ja Sunnuntaisuomalaisen. Se pornovideon tekeminen oli ihan mielenkiintoinen juttu (ja nyt kaikki räjähtää hämmentyneeseen nauruun). Aika rohkeaa, sanoisinko!

Ja seuraavaksi (okei, yritin estää itseäni) avasin dvd -soittimen ja aloin tuijottamaan kuola valuen... mitäs muuta kuin Gilmoren tyttöjä! Kohta on kuulkaas 3. tuotantokauden levyt kahlattu läpi ja seuraavaksi olisikin tähtäimessä ostaa 4. kausi, silloin 18-20.9. -weekendinä Kuopiosta. Siis minähän rakastan Gilmore Girlsejä, mitään ihanampaa ei ole tullutkaan vastaan hetkeen.

GG:tä (älkää vaan herran tähden sekoittako Gossip Girliin...!) tuli tietenkin seurattua enemmän kuin se yksi jakso ja aikahan valui silmän räpäyksessä iltapäiväksi, ihan huomaamatta. Valuin koneelle (ja huomasin poistaneeni edellisen blogini, nyyh!) ja aloin tekemään äidin pyynnöstä omenapiirakkaa! Ohjeen kopsin peruskouluajan kotsan kirjasta.

Ja kun menin ottamaan sitä omenapiirakkaa uunista hätäpäissäni (omenat näytti mustille!!), niin onnistuin kolhimaan käteni uunin kattoon (älkää kysykö miten). Auuuu! Seurauksena tulipunaisena tykyttävä...

SYDÄMENMUOTOINEN palanut merkki

Jouduin vielä paintilla havainnollistamaan tämän upean taideteoksen, koska se ei tuossa kuvassa kunnolla näkynyt.

Vieläkin illemmalla, kokkailujen jälkeen, päätin etsiä yhden pääkallo-sydän-vihkon (uudeksi päiväkirjaksi) viidakon (=vaatekaappi) uumenista. Etsiminen oli työn, tuskan ja turhautumisen takana, mutta löysin sen!

Joo-o, sekä vähän muutakin kadotettua siinä samalla! Nimittäin nuo 3 korttia! Olin ostanut ne ehkä viime talven hiihtolomalla, ettäh... Ehkä kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Repesin kyllä tuolle kissa-ja-koira -kortille! Hahhahaa!

Klo 19.35. alkoi sitten teeveen katselut. Ensin oli Kotiopettajattaren romaani, joka oli aww! Etenkin se karski mies, jonka nimi oli, öö, ehkä herra Rochester...? Edward oli ainakin etunimi (hei mä voin kuttuu sua Edwardiks, honey! <3). Eli se toinen päähenkilön esittäjä.

Jakso oli siitä viimeinen - kuten myös ysiltä alkanut Sekosin Eksyin Jane Austenin maailmaan. Siinä kyllä inhosin Mr. Darcyn esittäjää! Ärrrr! Se oli vain jotenkin niin ärsyttävä näyttelijä. Liputan edelleenkin Colin Firthin versiolle, NAM!

Siinä se?

Tänään onkin pohdiskeltu lukion penkillä syntyjä ja syviä. Sain myös kivoja "Happy Birthday!" -kortteja ulkomailta. Laitoin nimittäin postcrossingin profiiliini, että olisi kiva saada sellaisia kortteja. Heh.

Hups? Hups!

On se hullua. Vieläkin posket helottaa lievästi punaisina. Nolottaa. Ja ärsyttää.

Ei taida tietotekniikka olla ihan alaani. Vai mitä sanotte siitä, että onnistuin eilen poistamaan edellisen blogini, joka toimi piratepigeon.blogspotin muodossa? Onni onnettomuudessa; olin ehättänyt kirjoittaa sinne sivustolle vain 9 merkintää, joten ei periaatteessa paha. Mutta - ei hirveästi helpota ärsytystä, joka kytee niskakarvoissa. Ähh!

Noniinjuu, en (ehkä) aio uudestaan alkaa julkaisemaan niitä yhdeksää kirjoitusta, joista kolmekin oli vain sellaista "tämmönen mä oon" -stoorin tyyppistä blablablaata ja diibadaabaduuta.

Jos helpottaa yhtään tietää, niin ne kuusi muuta kirjoitusta lähinnä käsitteli autokouluilua ja YO-kirjoituksia ja epätoivoista haaveilua Au pair-vuodesta. No okei, ei niinkään epätoivoista, vaikka onkin älytön hinku jo aloittaa se oikea ja varsinainen suunnittelu, mutta on liian aikaista. Lähinnä siksikin tämän blogin kestoikä on se 2-3 kuukautta, koska ajattelin aloittaa uuden, Au pair-jutskia käsittelevän blogini sitten.

Joten tästä voi päätellä, että eihän siihen hakulomakkeen lähettämiseen järjestölle olekaan kauan aikaa enää. Niinpä! Kohta voi oikeasti hivuttaa sen kengän kärkensä painavan oven väliin - sen oven, joka on ollut tähän asti suljettuna suoraan nenän edessä. Ai että onko ärsyttänyt? Kyllä!

Mutta mutta, ei siitä sen enempää - yet.

Tässä olisi tällainen lyhyehkö esitys (koska jostain pitää aloittaa), ja tästä lähtien jatkuu täällä turinointi aika normisti, niin kuin vuodatuksen puolella jokin aika sitten.