Pink, Pink ja Evermore -kuvia

Blogi on taas junnaillut paikoillaan, kröhöm... Mutta joo, tässä tulee muutamia kuvia Pinkistä. Kokeilen myös laittaa ensimmäistä kertaa bloggeriin videotakin, vaikka nämä yksilöt ovatkin saaneet ylleensä varsin usvaisen ilmeen.

Annetaan ensin kuitenkin iso käsi Evermorelle, jolle tekniikka ei hirveästi hymyillyt - epävireisen (?) kitaran vuoksi yksi biisi keskeytettiin, eikä akustiikka vain antanut jotenkin oikeutta bändille ja biiseille.

No okei, ei löytynyt kuin yksi yksilö, jonka raaskin laittaa tänne. Kai se jotain kertoo?

Hmm.. Meikäläinen eksyi serkkunsa kanssa Hartwall Arenan parkkihalliin, koska ajateltiin mennä sinne vain katsomaan, miltä siellä näyttäisi. Näytän jostain kumman syystä melko vihaiselta.

Alussa...

Myöhemmin...

Ja siinä tuli P!nk. Sorry, ei niitä kuvia tullutkaan räpsittyä NIIN paljon, kun tajusin, että eihän niistä kuvista tulisikaan kummoisia... Vieläkin pieni ärsytys kihelmöi rinnassa, kun ei päässyt seisomapaikoille!

Lopuksi sitten videoita, joiden laatu voi ketuttaa, enkä äänistäkään mene takuuseen... ENJOY!

P.S. Joo, videot tulee myöhemmin - ei ole aikaa ladata niitä niin kauan, kuin noissa näyttäisi kestävän...

No se P!nk

Keskiviikkona, englannin kokeen jälkeen pyrähdin Helsinkiin lähtevään linkkiin ja istuin siinä sitten sen 6 ja puoli tuntia. Tarkoitukseni oli jäädä johonkin pysäkille, ennen Kampin linkkiasemaa, mutta missasin sen tyylikkästi ja päädyin perille asti. Ei siinä muuta kuin serkkuystäväiselle soittamaan, että mitäs nyt. "Toimiiko metrot jo?" "Ei mitään hajua."

Sovittiin, että koetan tulla metrolla Sörnäisten asemalle, jos osaan - ja jos metrot taas toimivat. Ja kyllähän ne toimivat. Pienen harhailun jälkeen löysin itseni metroasemalta, jossa oli ihan kivasti porukkaa. Joku nainen oli pukenut pinkin suojanaamarin (siis sellaisen, joita näkee lääkäreillä mm.) ja jostain syystä tuli alaston olo. Ajattelin, että pitäisikö minunkin hankkia tuollainen?

Metro ei tietenkään pysähtynyt rautatieaseman kohdalla, mutta sen kohdalla kuulutettiin Kaisaniemeä. Rautatieasema oli aika ankean näköinen.

Sörnäisen asemalla oli vastassa tuttu naama ja käveltiin sitten hänen kämpilleen. Käytiin kaupassa, oltiin koneella ja mentiin nukkumaan.

Torstai oli Se Päivä, jota olin odottanut yhdeksän kuukautta. Aijai. P!nk @ Hartwall Arena. Sinne päin lähdettiinkin viiden maissa. Mikäs kiire meillä olisi ollut, koska oli istumapaikat? Vaan eipä näyttänyt hirveää jonoa olevan kenttäpaikoillekaan.

Sisälle päästyämme ostin P!nkin kiertue-t-paidan ja kassin. Yhteensä 50€. Elämä on.

Istumapaikkamme eivät olleet huonot. Areenan toisessa päädyssä, ylätasanteella. Vaikka kyllähän se fiilis olisi ollut toinen, jos olisi seisomaan päässyt.

Ja voi, miten upea P!nk olikaan! Niin aito, oma itsensä. Koko bändi oli lavalla, soittajat ja taustalaulajat, eikä mitään tainnut tulla levyltä. Hyppelyä, akrobatiaa, höyheniä koko kaksituntinen show. Wow. Ei voi muuta sanoa. Wow.

Juuuh, olen päättänyt tehdä meikän mediadiplomityön nyt sitten tästä. Ennen keikan alkua haastattelin ihmisiä, joista muutama oli kovin vastahakoinen osallistumaan. Pari tyttöä kertoivat heillä olevan kiire, mutta näimme, kuinka he menivät jonottamaan yläkatsomoon, jossa ei ollut edes jonoa vielä.

Eiköhän tästä kuitenkin jonkinlainen reppis saada aikaan! Aaah, laitan muuten joskus ensi viikolla tänne jotain kuviakin konsertista, vaikka ne eivät olekaan mitään huippuja. Kyllä, serkkuystävä salakuljetti kameran kätevästi kaulaliinansa alla... Hmm...

Possurokote - ei kiitos (?)

Let's talk about sikainfluenssa-epidemia.  Vai onko se edes epidemia? Minulle siitä sanasta tulee vääjäämättä mieleen maailmanlaajuisuus (mitä se onkin) ja se, että maailma menee sekaisin ja on kauhuissaan (mitä se tarkoittaneekaan...)...

Niinhän siitä puhuttiin kesän lopulla, että ainakin syksyn YO-kirjoitukset saattavat väistyä sikainfluenssan tieltä - mutta kuinkas kävikään? En kohdannut lukiossani ainuttakaan sikainfluenssa -tapausta.

Nyt asiat ovat tietenkin hieman muuttuneet. Influenssa jyrää pitkin poikin Suomen maita ja mantuja ja ihmiset jonottavat urakalla rokotteita, koska sitä suositellaan. Siis ei varmaan sitä jonottamista, vaan rokotusta.

Mutta mitä minä teen? Seuraan tilannetta rauhassa vierestä ja hermostun, kun äiti tulee keskustelemaan siitä, miten minun pitäisi ottaa se sikarokote. Hän itse on menossa ottamaan sen huomenna, perjantaina, ja pienimmille sisaruksillenikin se annetaan. Isä taas on sitä mieltä, että rokote on oikeastaan turha hänelle. Hän ei kuulu riskiryhmään ja yleensä, kun hän ottaa jonkun sen kaltaisen rokotteen, niin oitis kuume nousee ja huippaa - ei kiva.

Olen isän kanssa vähän samoilla kannoilla. Tietenkin se riippuu ihmisestä, miten herkästi altistuu rokotteen sivuvaikutuksille. Olen kuitenkin kuullut monella syntyneen hurjienkin kuumelukemien tämän sikarokotteen ottamisen jälkeen.

Ja loppujen lopuksihan sikainfluenssa on vain... Noh, flunssa, joka on (ihmisestä riippuen) tavallista flunssaa ärhäkämpi. Ja millä todennäköisyydellä kuolen, jos se sattuu kohdalle?

Rokotteita ei sitä paitsi riitä kaikille. Jos minä, perusterve nuori aikuinen, jätän ottamatta rokotteen ja säästän sen avulla jonkun toisen, huonokuntoisemman ihmisen hengen, niin voinen olla ylpeä itsestäni.

Olen siis sitä mieltä, että en välttämättä tarvitse sikainfluenssarokotetta. Ihan sen uhallakin, että saatan sairastua sikainfluenssaan - koska sitähän ei tiedä, jos se on vaikka itämässä... Mutta rokotteesta on luultavasti enemmän hyötyä pitkäaikaissairaille ja riskiryhmiin kuuluville.

Kyllä, saa yrittää kääntää päätäni, jos haluaa. Tällä hetkellä, tämän tilanteen vallitessa, olen kuitenkin tätä mieltä.