Elämä on joskus sitten vaikeaa. Jossain vaiheessa päivää minulla oli ajatus, mistä kirjoittaa... Ja nyt se on kadonnut teille tietämättömille! On se väärin.
Ensinnäkin täytyy kuitenkin peruuttaa kaikki puheet rauhallisuudesta ruotsin kirjoitusten suhteen. Nyt on asiat sillä tolalla, että olen lähes koko ajan pienessä paniikkiaallossa seikkaillut viimeiset loppuviikon päivät. Päivä maanantai haahuilee mielessä ja jos joku vahingossa sattuukin mainitsemaan YO-kirjoitukset ja ruotsi samassa lauseessa, niin maukaisen. Ja se, jos mikä, vie voimia. Jännittäminen ja hermostuneisuus.
Toisaalta olen tyytyväinen, että tuntuu joltakin. Ihan kamalaahan se olisi, jos ilman mitään tuntemuksia vain... no, olisi. Jännittäminen kuuluu kympillä asiaan.
Hieman myös ärsyttää. The Soundsin keikat meni niin sivu suun, etten enää ehtinyt. Ehtinyt varata lippuja. Helsinkiin olisi ollut helppo mennä, yöpaikka ja seurakin olisi ollut valmiina, mutta kun on loppuunmyyty, niin ei siinä paljon vastaväitteitä oikein voi esittää. Muut paikkakunnat taas eivät olisi muuten käyneet, kun ei olisi ollut seuraa, eikä äiti olisi päästänyt yksin menemään.
Noooh, täytyy olla iloinen Maijan ja P!nkin konserteista, ehkä pääsen joskus toiste jossain hamassa tulevaisuudessa The Soundsinkin keikalle. I hope so.
Wow - viikonloppu tosiaan. Ja se menee äidinkielen esseetä naputellen ja ruotsin kappaletta suomentaen ja kuuntelua manaten. Ja huomenna, lauantaina, on myös tädin 50-vee kekkerit. Sunnuntaina taas minulle tulee mittariin vuosia. Täytyy sanoa, että ei mitenkään erityisen fiiliksillä niitä juhlita (en haluu olla joku kasitoista-vee!), joten voisinkin alkaa pitämään 17-vee juhlia joka vuosi tästä eteenpäin, eh?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti